BH GIPSTERN HEXER

Se tapahtui kuin tapahtuikin :))))) Vaikka aikaa vierähtikin enempi kuin oli suunniteltu mutta tärkeintä on että nyt se on hänes!!!!!! Oli aika lailla työvoitto jos näin voi sanoa :)

Ongelmia kun on ollut tuolla tottispuolella jonnin verran mutta keväällä saatiin apua, tällä kertaa oikeaan suuntaan :) Ja siitä lähti vihdoin onnistumisen taival joka tuotti meille nyt BH liitteen :)

Ja reenattu on niin pirusti!!!!!! Melki joka pv kentällä ja Ellukin kysyi jossain vaiheessa että voidaanko iltapäivisin tehdä jtn muuta kuin olla kentällä......Lupasin neidille että kun ja jos BH menee läpi niin sitten rauhotun :) Ja se meni!!!!!!! Joten nyt rauhotutaan, ainaki vähä ;)

Paikallaanmakuu oli erinomainen, muut sitten ei niin erinomaisia ;) Sen verran painetta musta keräsi omasta jännätyksestäni että pomppi aika helvetisti...huoh. Kerran jopa ihan mun nenään asti :D Kaikki löytyy videolta, tosin en ole sitä vielä itse nähnyt enkä tiedä haluanko edes :D Ja ohjaajakin jännätyksessä unohti hlöryhmässä että koiran pitäisi siellä istua :D Ikinä en ole kisannu en.....tsiisös!!! :) Mutta se ja sama, kontakti oli hyvää ja kestävyys kesti loppuun saakka. Ja nyt se on ohi ja voidaan vihdoin alkaa suunnittelemaan tulevaa.

Metsässä Heikki on aivan sairaan hyvä!!! Rullailmasun siirto metsään on alkanut tuottamaan tulosta eikä ole vaikuttanut mitenkään nenun käyttöön. Se on ihan ilmiömäinen etsimään. Että jotain olen osannut oikein opettaa ja voin sen itsellekkin ylpeänä myöntää :) Kiintorulla roikkuu kaulassa mutta sitä ei olla vielä kokeiltu. Se on talven aikana tehtävä asia. Joten jos kaikki palikat sujuu suunnitelmien mukaan niin keväällä hakukokeessa startataan!!!!!!! Ja sekin on yhdenlainen työvoitto :) Ja ilman maailman parasta treeniryhmää mikään edellä mainittu ei olisi mahdollista joten suuri kiitos koko meitin jengille, te ootte vaan niiiiiiiin parhaita!!!!!! Et Jaana usko kuinka onnellinen olen <3.

Romi on poissa :(

Niin siinä sitten kävi että se päivä tuli jolloin jouduin luopumaan Romista :((( Elämäni kauhein ja vaikein päätös. Romilla oli kurkunpään rappeuma joka eteni reilussa vuodessa todella pahaksi, rohisi kovasti myös ihan kotona ollessaan joten sai ehkä hengitettyä enää pillin mentävästä reiästä. Toinen suuri ongelma oli ruuan imeytyminen, se kun ei imeytynyt joten ukkeli oli laiha kuin mikä. Painoi enää 35kg. Kun kunnossa ollessaan painoi 42kg. Takapää myös eli hieman omaa elämää. Vaikka Eversti oli mieleltään vielä virkeä ja kuin pentu konsanaan, tein päätöksen. Omasta mielestä arvokas persoona sai lähteä ns. saappaat jalassa, arvokkaasti <3.

Viime vuoden lekurikäynnit laihtumisen ym osalta ei tuottaneet tulosta, ja lääkäritkin nosti kätensä pystyyn. Tästä syystä lähetin Romin avattavaksi jos sitä kautta olisi löytynyt jokin syy. Mutta avaustuloksista löytyi ainoastaan paha nivelrikko vasemmassa olkapäässä, se olka leikattiin kun Romi oli 8kk joten oli arvattavissakin, ja kilpirauhasessa oli joitain muutoksia. Romista on otettu kilppari koe 3 kertaa, aina negatiivinen. Joten patologikaan ei osannut sanoa kilpirauhasen vaikutuksesta. Ikuiseksi arvoitukseksi siis jää. Mutta ompahan ainaki tutkittu. Ja nyt tiedän että enää ei Romiin satu, ei mihinkään kohtaa!!! Ja kenenkään on turha tulla mussuttamaan mulle tai selän takana että päätös oli väärä. Jos muut olisivat eläneet sen herran kanssa niin jokainen olisi samaa mieltä minun kanssa. Pissat ja kakat sisällä melki joka pv, yölliset heräämiset, kipukohtaukset, lenkit-mitkä lenkit? Ei voitu enää normilenkkejä edes tehdä. Ärsyttää vaan että muut tietää paremmin mutta niinhän se aina menee.

Suru ja ikävä on suunnaton, oloa hieman helpottaa että nyt on Romi aina lähellä kun uurna on kirjahyllyssä kunniapaikalla <3.

En olisi parempaa koiraa, ystävää voinut toivoa. Romi luki minua kuin avointa kirjaa, tuli sänkyyn lohduttamaan jos huomasi minulla pahan mielen. Oli koko lailla todella suuri persoona!! Sen takia koti tuntuukin niin tyhjältä ja hiljaiselta kun ei tuo Heikki mtn meteliä pidä :) Tiedän myös että toista samanlaista ei tule koskaan, Romi oli jtn ainutlaatuista. Uskallan melki väittää että jokainen joka Romin tapasi, muistaa hänet jollain lailla :) Moneen sydämeen jätti jälkensä <3

Suuri Kiitos Lilolle, sanat eivät riitä.