Romin kuulumisia

Niinhän se menee että tasan ei mene onnen lahjat eikä elämässä aina kaikki suju kuin suunnittelee...

Jo jonkin aikaa olen ihmetelly kun rasituksen jälkeen on Romin hengitys hiukka korissut. Muutkin ovat sen kuulleet joten hulluks en oo tullu. Nyt sitten kauden ekassa kisassa totuus viimeistään valkeni, ei päästy hakurataa edes sataan metriin kun korina rupes alkamaan. En tiedä miks tyhmänä hommaa jatkoin mutta loppujen lopuks oli pakko keskeyttää koko homma kun korina vaan paheni. Metästä takasin kun kentälle tultiin kävin vippaamassa pallon jorpakkoon että saa ukkeli viilennystä, selkeesti autto kokonaisolotilaa.

Tilasin sitten heti ajan Putrolle stadiin, sainki suht nopeesti ajan ja heti to päästiin. Keuhkot ja sydän kuvattiin, ne oli priimoja. Putro tokaisi että kuulostaa todella hyvältä se sydän ja sanoi sitä urheilijan sydämmeksi :) Kardiologi myös erikseen tuli vielä kattomaan sydänkuvia ja myös totesi ne erittäin hyviksi. Eli niiltä osin homma ok. Sitten taju veks ja kurkkaus kurkkuun. Molemmat nielurisat oli verestävän punaisia joista otettiin koepala sekä myös verikoe. Kurkunläppiä tökki mutta nukutus oli ilmeisesti liian syvä koska Romi hengitti liian tiheästi tätä tutkimusta ajatellen. Mutta sen verran sai Putro tökittyä läppiä että totesi vasemman puolen liikkumattomaksi ja oikea taas liikkui hiukan. Itelle se oli aika selkee peli siin vaiheessa mutta lekuri halus odottaa tulokset ennen kuin antaa loppudiagnoosin. Joten ei kun kotio oottelemaan tuloksia.

Viime ke sitten reenien jälkeen puhelin soi ja lekuri soitti. Koepalassa ei mtn syöpää tms. Mutta nielurisat ovat jotenki liikakasvaneet. Niille kuulemma ei kannata tehdä mtn kun voivat kasvaa takaisin, jaa. Sitten lekuri sanoi että koska hän ei saanut niin hyvin tutkittua kurkkua niin hän ei voi käsi sydämmellä sanoa että se on satavarmasti kurkunpään rappeumaa mutta että kaikki oireet viittaa klassiseen kurkunpäänrappeumaan. Ehdotti että kurkkaa kurkkuun uudestaan, kertoi myös että voi leikata liikkumattoman läpän ns. auki. En ala sitä vielä leikkelemään, katsotaan miten tilanne kehittyy. Koska leikkauksessakin on omat riskinsä.

Sohvakoirana kuulemma varmasti elää vielä vuosia. Joten nyt kesä ollaan rauhaksiin, katotaan mitä tuleman pitää. Normaalilenkeillä tms ei ole mtn oireita tai hankaluuksia eli eletään ihan normi elämää. Reeneissä kulkee mukana ja saa tehdä jotain pieniä juttuja mutta muuten pidetään hommat minimissä. Pk-uran päättymistä en ole vielä täysin päättänyt, katsotaan syksyllä missä mennään jos mestiksiin pääsis vielä osallistumaan, mutta se on sen ajan murhe. Nyt mennään tän hetken mukaan ja opetellaan elämään asian kanssa.

Voisko sanoa että onneks ei ollut mikään kuolemantuomio, mutta ei se silti hyväkään homma ole. Siihen kun ei ole lääkkeitä ja on etenevä sairaus niin varpaillaan saa olla. Mutta kuten sanottu, eletään tässä hetkessä ja päivä kerrallaan. Tokoa täytyy ruveta harkitsemaan, siinä koira ei kuitenkaan niin paljoa rasitu kuin jossain kolmosen hakukisassa.

Hyvin suuresti kyllä vituttaa suoraan sanottuna, niin paljon ollaan tehty duunia, niin lahjakas kuin Romi on hommiin ollut ja niin kantapään kautta kun ollaan ongelmat ratkottu. Niin sitten käy näin :( Mutta pääasia on se että se on hengissä ja että saan pitää sen vielä vuosia, toivottavasti. Romi kuitenkin on harrastusta paljon rakkaampi!!!! Ja jotain positiivista kun asiasta hakee niin sen keuhkot ja sydän on priimakunnossa ja se on jo paljon se! :)

Ikävän yleinen vaiva alkaa tuo rappeuma homma olemaan hoffeilla, uskaltaisin veikata että suurin osa menee ihan vanhuuden piikkiin mutta jos niitä tutkittais niin varmasti tulisi monta uutta tapausta esiin. Lekurikin mainitsi että on useamalla hoffilla todennut tämän vaivan :( Meidän onneksi asia tuli jo nyt esiin jotta osaa asiaan suhtautua jos oireet vielä näistä pahenee.