Eilinen ketutus laski hyvin nopiaan ja otin järjen käteen. Oon seuraillu Romppaa enempi ja vaikuttaa kyl siltä että se jostain kohtaa hiukka jumittaa. Mitään sen suurempaa isoo huomioo ei voi tehä mut kaitpa sitä jokainen koiransa tuntee. Joten kyl se tarvii käydä näyttämässä jossain suunnassa.
Hakureeneihin sitten mentii vaikka oma motivaatio hiukka laskussa onkin, mutta treeni oli hyvä.
Hexulle otin viis ukkoa, eka teetti vaikeuksia kun oli sellasessa kuusikossa sisällä eikä mustalla ollut heti nenä auki, eikä kyllä tuullut yhtään. Saihan se kuitenki sen sieltä nostettua. Sit seuraavat pistot olikin taas niin hienoo mustan työskentelyy et ei voinu ku katsoa ja nauttia. Uskomaton pikku mies!! Lopuks otettiin viel haukkuja, Maria haukutti ja minä kiertelin siinä ympärillä häiriöks. Ensin musta vähän katteli ku eukko pyörii ympyrää mut hyvin nopeesti unohti mun olemassaolon. Eikä haitannu vaikka Elluki siinä ympärillä pyöri ja mölisi omiaan. Hyvä juttu!!
Romille otin tasan 2 ukkoa, haamuina. Oli jätkä ihan täpinöissään :) Haukkuja piilolla otettii vaan hyvän sarjan verran. Oli Romi hiukka onnesta soikee, ihmetteli varmaan ku ei enempää tarvinnu ettiä, mut teki sille ihan hyvää. Enkä haluu nyt liikaa sillä revittää.
Joten hyvä treeni molemmille, Elluki jaksoi taas ihmeen hyvin, hiukka meinas kestävyys pettää mut selvittiin :) Sitkeä pikku akka.
Mun sormi on sen verta kipee et pakko kai se on lekuriin mennä näyttää. Kun tuo nimettömän ylin nikama ns. töröttää sivullepäin. Ja koskee...toivottavasti on vaa venähtänyt tai vähä sijoiltaan ettei olis mitään isompaa.
Pojatki sitten meinas ottaa tänää yhteen, en tie mikä tilanteen laukas, Ellu söi ja molemmat kyyläs sitä ja juur meinasin sanoa että omille paikoille kiitos niin yhtäkkiä lattialla pyöri iso ärisevä karvakööri. Hippasen nous tän emännän desibelit ja molemmat pojat sai kyytiä isolla kädellä. Hyvin nöyrää poikaa oli molemmat jälkeenpäin. Ellu hiukka pelästy ehkä juur sitä minun desibelien koventumista kun sano et häntä sattuu korviin :) Nooh, se tilanne oli ja meni. Sulassa sovussa ovatten taas. Tuokin itellä kävi mielessä et jos Romia tosiaan johki sattuu ni seki tekee siitä huomattavasti herkemmän. Joten asia tutkitaan.
Jäät on hatussa ja järki kädessä, nyt rauha maassa. Tästä on matka vaan ylöspäin.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti