Väsyneillä silmillä lähdin sunnuntaina ajelemaan Orimattilaan. Olo oli hiukka pipi ja nyt oonki sitte saikulla. Mutta mentävä oli kun se oli jo maksettu jne. Muistan kun sain sähköpostin harjotuskoirakoista niin katselin et eip ollu Romi päässy listoille, ei ollu hoffia siinä, mutta unohdin katsoa nimen perusteella. Järjestäjillä oli tullu joku rehdys ja luulivat että mulla on rotikka ja oltiinki listoilla. Noh, pojat olin jättäny kotii nukkuu kun oli se mestisreissu kuitenki sen verta veronsa vaativa. Toisaalta harmitti mut sit taas toisaalt olis ollu kohtuutonta laittaa Romppa heti kisan jälkeen rankkaan reeniin.
Päivä alkoi luennolla, ja sitten jakauduttiin ryhmiin. Itse olin haukkuvien koirien ryhmässä ja koutsina Ilona Erhiö. Päivän aikana yksinkertaisuus, vähäeleisyys tuli korostukseen. Turha sählääminen linjalla, oma hösellys, käsien oikein käyttö (turhat tavarat käsistä pois). Eteneminen, koiran simppeli ohjaus metsässä. Noilla sai monenkin kuuman koiran toimimaan uskomattoman hienosti. Rotuina oli pari aussia, grotsku, airis, holsku.
Koiran vastaanotto tyhjältä ja muutamalla askeleella siirtyminen seuraavaan lähetykseen jäi myös mieleen. Tarvitsee itsekkin alkaa harjoittelemaan sitä.
Kisakoiran kunnossa pitämistä ja nesteytystä ennen kisoja, nämä oli myös hyviä vinkkejä jo pidemmälle edenneille.
Koiralle puhuminen eli ohjaaminen, koiralle ei puhuta muuta kuin silloin kun sille on oikeasti asiaa ja siltä halutaan jotain, muutoin se saa tehdä työtään rauhassa. Jos koira lähtee huonolle pistolle niin siinä ei jäädä huutelemaan voi hitto taas menee vinoon vaan se otetaan joko heti takaisin tai sitten hyväksytään se pisto.
Maalimiehen rooli on ylitärkeä. Sehän sen koiran rakentaa siellä piilolla. Maalimiehen pitää olla osaava ja noudattaa ohjaajan ohjeita, jos jotain ei ymmärrä niin silloin kysyy sen tyhmimmänki kysymyksen eikä ala räpeltää piilolla omiaan.
Joskoira ei uppoa tarpeeksi tai ei halua ilmaista maalimiestä niin kannattaa miettiä miksi se ei halua sitä ilmaista, onko kipeä, onko palkka oikea, vaaditaanko koiralta liikaa tasoonsa nähden. Monesti kun hakua harrastavat haluavat ahnehtia liian kovaa eteenpäin....nimimerkillä kokemusta on :)))
Luento antoi taas itselle intoa omaan työhön poikien kanssa. Romin kanssa jo kertynyt kokemusta kaikista mahdollisista virheistä ja nyt tavoite itsellä on kehittyä mahdollisimman hyväksi ohjaajaksi Heikille sitten joskus kisarintamalla vuosien päästä. Romin kanssa asiaa on hyvä harjoitella, nyt kun siellä voittajassa ollaan. Taaksepäin katsellessa tuntuu että ne alkuradat ovat kovin lyhyitä, onhan ne, mutta nyt tuo voittajaradan käyttö ja toiminta siellä kisoissa on harjoituksen alla kunnolla ja kisoistahan sitä kokemusta saapi.
Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen että jaksoin luennolle lähteä. Iltapäivällä olin kyllä tosi tosi väsy mutta pieni lenkki poikien kanssa ja ilta kotona piristi mieltä. Tosin ilta meni toisin kuin suunnittelin... :)
tiistai 30. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti